R.I.P Madame

Olen lonkeronhuuruisissa huoneissa järjestänyt tulevaisuuteni niin, että häitä ei tule.

Ei ainakaan 19.5.2011, josko koskaan...

Kesän jälkeen...

Nyt kesä vietetty ja saatu myös lisää motivaatiota päivittää kuulumisia. Alkukesästä kävimme tosiaan katsomassa muutamaa kohdetta Lappeenrannan ympäristössä, joista varasimme Merenlahden kenttäosuuskunnantalon.
Syyskuussa sain myös tehtyä kysymyksen hyvälle ystävälleni eli pyysin häntä kaasokseni. Nyt meillä on jo jonkinlaiset edellytykset päästä naimisiin, vielä kun mies saisi aikaiseksi kysyä itselleen bestmania... Myös pitopalvelu on päätetty, vaikkakaan ei itse menuuta. Loppujen lopuksi emme saaneet aikaiseksi kilpailuttaa pitopalveluita vaan valitsimme suoraan erään rouvan tekemään meidän juhla-ateriat. Aterialla tullaan kuitenkin todennäköisesti tarjoamaan yhtenä ruokana joko nautaa tai hirveä, ja tulemme toimittamaan kyseisen tuotteen itse kokille. Uskomme, että hänen kanssaan se onnistuu, sillä isoissa pitopalvelufirmoissa kyseinen ei saattaisi olla mahdollista.
Vielä kun saisimme aikaiseksi suunnitella menuun, se kun on se eniten rahaa vievä osa, jotta voisi hahmottaa päivittää budjettia...

Haetaan isoa ja kaunista

Etelä-Karjala ei ole häiden järjestäjien unelmapaikka. Lappeenrannan ympäristössä ei ole kuin muutama paikka, jonne mahtuisi yli 120 vierasta yhteen tilaan. Hytin VPK:n talo sijaitsee Hytissä noin 10 km Lappeenrannasta Vaalimaalle päin. Kävin tutustumassa taloon ja se on yksi vaihtoehto juhlien viettoon. Valitettavasti talo on mielestäni hieman nuhjuinen ja osin sokkeloinenkin ja se nimensä mukaisesti on vapaapalokunnantalo, jossa pidetään arkisin myös lasten päiväkerhoa. Plussana pidettäköön kahta saunaa ja isoa salia ja ensi keväänä uudistettavia pöytiä ja tuoleja. Hytin VPK:n talon naapurissa on omakotitaloja, joten oma rauhaa ei taida olla, kummallakaan.

Kartanohotelli Olkkolan hovi Savitaipaleella on erittäin kaunis talo pihapiirineen kaikkineen.
Hinnaltaan se ei olisi laatuunsa nähden pahanhintainen, mutta karsiva tekijä ovat anniskeluoikeudet, jotka tyhjentäisivät joko meidän tai vieraiden kukkarot. Maasotakoulun Upseerikerho kuuluu samaan kategoriaan Olkkolan hovin kanssa tilan ja anniskeluoikeuksien osalta.

Merenlahden kenttäosuuskunnantalo Taipalsaaren Merenlahdella on tähänastisesti paras kohde. Olemme jo varanneet ko. paikan hääpäiväksi, koska muita juhlapaikkoja ei meidän tiedossa ole, johon me mahtuisimme vierainemme. Talo on iso, suuren nurmikentän reunalla ja omassa rauhassaan sekä sisältä siisti ja tunnelmallinen, omalla tavallaan.

Onko tiedossa muita vaihtoehtoja?

Kriteereitä

Monen yhteisen vuotemme aikana olemme mieheni kanssa puhuneet häistä yhtä ja toista. Välillä on jo mietitty hääpäivää, välillä taas, no, kuvaannollisesti lyöneet sormusta pöytään. Ystävien häitä juhliessa ja hääohjelmia katsoessa on helposti voinut suunnitella omia häitä, pureksia vaihtoehtoja kunnolla.

Mielestäni hääjuhlien tärkein asia on tietenkin kaikkien muiden elämää suurempien asioiden rinnalla juhlapaikka. Juhlapaikalla on meidän tapauksessa kaksi kriteeriä: Sen on oltava niin suuri, että kaikki mahtuvat samaan tilaan eikä kukaan joutuisi takahuoneeseen. Myöskään juhlapaikassa ei saa olla anniskeluoikeuksia, sillä mielestämme ei ole vieraiden tehtävä ostaa juhlajuomia. Tietenkään paikan ulkonäkö ja sijaintikaan eivät ole yhdentekeviä asioita... Sekä se että löytäisi maailman kauneimman morsiuspuvun mahdollisimman halvalla ja että... Kriteereitä on paljon ja rahaa todennäköisesti vähän. Lähtökohtaisesti meidän tapauksessa mikään em. kohta ei kovin helpolla täyty. Jostain on kuitenkin lähdettävä ja juhlapaikka on se ensimmäinen rasti, joka on löydettävä.

Menneistä

Olemme pari, joka on ollut yhdessä jo kohta kahdeksan vuotta. Tapasimme aikoinaan rauhanturvajoukoissa ja aloitimme suhteemme siellä, jossa mies-nais-suhde oli luokkaa 200:8. Suhteen alku ei ollut alku helppoa ei. Salaisesti vietetyt yhteiset yöt toisen körmyssä rohkaisivat meitä Suomeen palattuamme muuttamaan saman katon alle. Seitsämän vuoden mittaan olemme saaneet pari rakkauden hedelmää sekä rakentaneet talon, jossa voimme viettää seuraavat kymmenet vuodet.

Näiden yhteisten kertyneiden vuosien aikana myös minulle on kertynyt ikävuosia lisää. Johtuneeko 30:n kriisistä vai siitä, että olemme eläneet kuin susipari, (ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto), ovat häät alkaneet pyöriä mielessä. Kihlauduimmehan jo huhtikuussa 2004, joten viralliset kosinnatkin on tehty. Miksikäs sitä muuten naimisiin jos ei kullan ja timanttien vuoksi..?!

Tähän siis olemme tulleet ja nyt hääpäiväkin on päätetty: 19.5.2012.

Tästä se alkaa...

Pääsin lukemaan ystäväni hääblogia, hän kun on yllättäen, mutta ilahduttavasti menossa ensi kesänä naimisiin. Olen lukenut hänen blogiaan innolla ja jäänyt siihen koukkuun. Jopa niin vakavasti, että kun hän ei vuorokauteen ole päivittänyt blogiansa, on se minulle pieni pettymys. Niinpä sitten samaisen ystäväni rohkaisemana päätin, että minä, en-niin-atk-ihminen, perustan itseäni varten sivun, jonne voin päivittää omia tuntojani omista tulevista häistäni, jotka vietetään toukokuussa 2012.

Aluksi kuvittelin, etten keksisi mitään kirjoitettavaa. Yllätyksekseni kuitenkin, aamulla tekemäni päätöksen jälkeen aloittaa bloggaaminen, illalla pääni pursuaa ajatuksia niin, että tuntuu kuin pakahtuisin!

Joten, tässä nyt olen: hartiat kireänä läppärin edessä istumisesta ja hermot kohta riekaleina, kun en saa blogin ulkoasua haluamallani tavalla syystä, että en mm. ymmärrä kaikkia termejä, joita ulkoasu-asetuksia säädettäessä tulee vastaan. Niin, ja tietenkään en voi pyytää keneltäkään apua... Jahka saan tärkeimmät asetukset säädettyä kohdalleen ja hartialihakseni irti luista, kerron hieman yhteisistä menneistä vuosistani tulevan siippani kanssa.